Lehtiartikkeliarkisto

Crysis-fanit ovat tunnettuja muukalaisvastaisuudestaan. Varoitus: Ihmiskunnan viholliset tulevat taas ja vievät työt ihmisvihollisilta.Crysis syntyi vapaana viidakossa, mutta muutti kapeiden katujen konsoloituun New Yorkiin. Trilogian päätösosa vetää välistä – nyt New York on viidakko.Edellisestä yhteenotosta on kulunut kolmekymmentä vuotta. Luonto on lunastanut omansa. Kuvun alle eristetty suurkaupunki on vehreä kesanto, jonka rakennusten julkisivut murentuvat ja raudoitukset ruostuvat. Kasvoton CELL-korporaatio hallitsee maailman energiamarkkinoita Ceph-avaruusolioiden teknologialla. Salaisuus on haudattu ulkopuolisilta suljettuun kaupunkiin. Apuun tarvitaan Laurence ”Profeetta” Barnes, osaksi ihminen, osaksi nanopukuinen kone, ihan pikkuriikkisen myös Master Chief.Han Solon unesta herätetty Profeetta on pumpattu niin täyteen muukalaisteknol

 Professorstein 3DTätä 3DS-vitamiinia sisältävää seikkailupilleriä ei suositella älypähkinäallergikoille.Professori Hershel Layton joukkoineen selvittelee aavikolla sijaitsevan karnevaalikaupunki Monte d’Orin salaisuutta. Taloudelliseen kukoistukseen ampaisseen feikki-Vegasin arkea varjostaa mystinen naamiomies, joka käyttää taikavoimiaan kaupunkilaisten terrorisoimiseen. Vaikka seikkailu kasinokaupungissa jatkaa suoraan edellisen Layton-pelin tarinaa, sen tunteminen on vain bonus.Japanilaisten oman Gil Grissomin seikkailut ovat otakujen vastine Apinasaarille, mutta japanilainen visio seikkailupelistä poikkeaa niin paljon länkkärinäkemyksestä, että se on käsitteen venyttämistä. Esimerkiksi noissa LucasArtsin kultakauden tuotoksissa tarinaa katkovat älypähkinät ympättiin suoraan pelimaailmaan, Japanissa asia nähdään toisin.Laytonin pähkinät ovat (edelleen) kokonaan omia minipelejään, jotka nojaavat omaan

 Valehtelisin, jos väittäisin, että loistavan urheilupelin tavoin Football Manager iskee lajiummikollekin. Futispeli vaatii paneutumista, intohimoa ja asiantuntemusta, ja juuri niin sen pitää tehdäkin.Jalkapallosimulaatio Football Managerin hienous piilee siinä, että se taipuu niin moneen. Tarvittaessa tekoäly auttaa jalkapallojoukkueen manageria liki kaikessa, uusii sopimukset, valitsee kokoonpanon, neuvoo parhaan ryhmityksen.Vastaavasti pelkkää kokoonpanoa voi miettiä tuntikausia, kun pohtii, kuinka pelaajien ominaisuudet ja roolitus parhaiten tukisivat toisiaan. Johdettavakseen voi napata suurseuran, jolle miljoonien siirtosummat eivät ole ongelma, tai yrittää kengännauhabudjetilla nostaa pikkukaupungin joukkueen pääsarjatasolle asti.Pelitapoja on yhtä monta kuin pelaajia, mikä on aina erinomaisen pelisysteemin merkki.Oi kuusipuuManageripelissä kentälle ei itse mennä, vaan joukkuetta johd

Tarinoissa, joissa ihmisten tilalla seikkailevat söpöt eläinhahmot, on aina jotain epäilyttävää. Pahimmillaan (tai parhaimmillaan) niihin on piilotettu opetus, jonka voi ymmärtää vain, jos on tarpeeksi fiksu. Jo Aisopos aikoinaan tiesi tämän.Sarjakuvissa ihmiset on usein pakattu eläinkuoriin – Aku Ankka, Karvinen, Ankardo, Wagner, onhan näitä. Taannoin Ankkaakin piti opetella lukemaan kriittisesti, koska ilkeä Amerikan-setä halusi piilovaikuttaa sarjalla mieliimme: missä ovat äidit, missä housut? Tuosta on onneksi päästy, mutta kyllähän Ankka vieläkin opettaa tosielämän faktat: raha kiertää rahan luo, luuserin (lue: pätkätyöläinen A. Ankka) luona se ei viihdy.Kuuliaisuus palkitaanLauri ja Jaakko Ahosen sarjakuvateos Pikku Närhi (Egmont 2012) on uusi, uljas lenkki aikuisille suunnattujen eläinsatujen pitkässä jatkumossa. Sarja on huomattavan vähäpuheinen, mutta ne tärkeät asiat saadaan toki sanottua – kuvin. Harvoin, jo

Meika haluis klaaniin jonnelin noob klaaniin ees ei tarrtte olla kovin hyväkään ees se klaani.William Wallace kohotti miekkansa Skotlannin nummilla vapauden puolesta ja yhdisti kinastelevat klaanit. Suomessa näkökulma skottimytologiaan on hieman erilainen, huuto ”Freedom!” saa jatkokseen ”to play!” Se, jolla on luottokortillaan isoin limiitti, dominoi taistelukenttiä.Supercellin superhitti Clash of Clans on pohjimmiltaan hyvin yksinkertainen peli. Omaa tukikohtaa rakennetaan kuin Farmvillen maatilaa ja tietokone hoitaa suurimman osan tappeluista. Ruutua tökkivän klaanipäällikön tehtäväksi jää päättää, mistä kohdasta kenttää mortit syöksyvät taisteluun, sitten jännitetään, murtuuko vihollisen puolustus.Käytettävät yksikkötyypit saa päättää itse. Kun penetraatiopiste on selvillä, pommimiehet murtavat muurit, jätit tuhoavat puolustuslaitteet, jousimiehet antavat epäreilua tulta ja perustason mosurit pirstovat loput. Pelin edetessä yksikkö

width=640height=480autostart=false Jaa juttu:

Jaa juttu:

Mua paholainen vaanii joka kulman takana. Missä vain mä kuljen, kuiskii kieli katala.Pimeällä keskiajalla maailma polki paikallaan. Tiede seisoi, mutta kirkko kukoisti. Kerettiläisen paikka oli roviolla ja raamattua käytettiin huomattavasti kovempana lyömäaseena kuin nykyään.Ristiä uhkasi pakanoiden ja noitien lisäksi myös puolikuu, sillä Euroopassa pelättiin idästä saapuvaa islamia. Ennen vanhaan monikulttuurisuus kitkettiin varsin tehokkaasti, sillä paavin antaman mandaatin voimin vääräuskoisten kalloihin taottiin herranpelkoa teräksen voimalla.Lähi-itään tehtiin kaikkiaan yhdeksän ristiretkeä. Aluksi tavoitteena oli vallata Jerusalem, mutta retkikohde vaihteli vuosien varrella. Cursed Crusade sijoittuu neljännen ristiretken alkumaininkeihin.Taistelut verottivat ruhtinaiden kukkaroa ja Venetsiaan saapuessaan joukot olivat niin velkaantuneita, etteivät ne pystyneet maksamaan venetsialaisilta kauppiailta tilaamiaan laivoja. Velkojensa pantiksi ruht

Pelifantasia voi olla myös fantastista. Tuplapaketoitu Ico ja Shadow of the Colossus ovat ajatonta tyyliä nolkytluvulta.Kirsikkana huippuhyvän pelisyksyn kakussa ovat teräväpiirretyt uudelleenjulkaisut. Pakkelia pintaan ja radalle, PS2- ja Xbox-sukupolven parhaimmistosta ei ole vanhentunut kuin grafiikka.Last Guardiania viimeistelevä Team Ico ei tee kahta samanlaista peliä. Fumito Uedan johtaman Sonyn kehitystiimin tyyli ja tunnelma ovat  silti välittömästi tunnistettavissa. Ico (Pelit 3/02, 92 p) ja Shadow of the Colossus (Pelit 2/06, 94 p + Pelit suosittelee) ovat eri pelejä, mutta henkisesti ne ovat sisaruksia.Lähtökohta on kummassakin sama: viatonta kohdannut vääryys sekä pyyteetön halu auttaa. Jatkokysymyksiä on turha esittää alun jälkeen, sillä vastauksia ei ole. Epätietoisuus, ihmettely ja kaikesta turhasta riisuttu tavoitteellisuus ovat osa tunnelmaa. Sumuiseen satumaailmaan on tultu ihmettelemään, oivaltamaan ja tunnelmoimaan.

”Näen peilissä kasvot, oudon kuvan vai oman sieluni sisimpään nään? Onko peilikin harhaa ja muistojeni valtaan jään”, riimitteli Kirka selvästi Gordonin sammuvan suvun viimeisille jäsenille.Kauhunaksuseikkailut ovat ihania! Siksi innostuin Black Mirrorista (Pelit 6/2004, 80 p), Gordonien aatelissuvun synkästä historiasta täynnä hulluutta, tuhopolttoja, murhia ja itsemurhia.Viime vuonna ilmestynyt kakkonen (Pelit 8/2010, 81 p) solmi ykkösen langanpäät yhteen ja siirtyi onnistuneesti uuteen sukupolveen, nyt kolmososa päättää siniveristen surmaajien saagan. Joku korvaasi kuiskuttaa, ei se et oo sinäRusinanpoimijat, jos aiotte pulmien lisäksi nauttia pelin tarinasta, ensin pelataan ainakin se kakkososa läpi. Black Mirror III nimittäin jatkaa suoraan kakkososan cliffhangerista, ilman turhia selityksiä. Päähenkilönä on Englantiin sukujuuriaan etsimään tullut Darren Michaels, joka huomaa olevansa ikävässä tilanteessa. Muistikuvissa

Ostin iPadin alun perin pelkäksi kotisohvan surffilaudaksi, mutta kotona tabletista tulikin pelikone.iPadin pelikirjo on revennyt lyhyessä ajassa kattamaan melkein kaiken autopeleistä vuoropohjaiseen strategiaan. Nopean toiminnan peleissä kosketusnäyttö ei ole omimmillaan, sen sijaan rauhallisemmissa peleissä iPad usein loistaa.Moni tuntuu mieltävän iPadin kalliiksi turhakkeeksi, mutta 500 euron sisäänpääsymaksun vastineeksi laitteella pelaaminen on ihan sika halpaa. iPadin pelit maksavat vain euroja, joskus eivät sitäkään. Esimerkiksi joulun alla Electronic Arts pani melkein koko kataloginsa 79 sentin alennusmyyntiin. Kahdeksan euron hintaiset Puzzle Quest 2 ja Dungeon Hunter 2 ovat tämän katsauksen kalleimmat pelit. Yhteensä koko kymmenen pelin setti kustansi minulle vain 40 euroa.Tonttien kaavoittaminen voi kuulostaa paperilla maailman tylsimmältä peli-idealta, mutta niin vain

Toimittaja Nirvi heräsi kuuden viikon kesäloman jälkeen leikkimökin takaa, rähjäisenä ja ilman mitään muistikuvia tapahtuneesta. Pitkin pihaa löytyi sivuja kolumniin, jota hän ei muista kirjoittaneensa. Luoja, onko Pimeys pakottanut hänet pelaamaan konsolilla?***SISÄLTÄÄ SPOILEREITA****Kiinnostaako kuulla, mitä mieltä olen Alan Wakesta? ”Oi kyllä, kyllä”, vastaavat kivet ja kolisevat innoissaan.Keväällä Alan Waken maailmanvalloitus täytti lehdet, syksymmällä mietittiin paljon pienemmällä näkyvyydellä, miksi Wake myi vain 630 000 kappaletta. Alania ei todellakaan kannata unohtaa, koska juuri nyt, syys-lokakuussa, Alan saa massiivisen tunnelmabuustin.Koska Remedyn mielestä viikkoa myöhemmin ilmestynyt hyperodotettu Red Dead Redemption ei vaikuttanut myyntiin, ehkä julkaisuajankohta oli vain väärä. Alan on selvä syyspeli, jolle tekee hyvää

Left 4 Dead 2:n ensimmäinen lisäkampanja on nimensä mukaisesti nopeasti nähty juttu.Mikä ihme siinä on, että muuten mainiot pelinkehittäjät eivät tunnu tajuavan maksullisen lisäsisällön jujua? Bioware kompuroi edelleen nettilisien kanssa eikä Valve vielä toisellakaan yrittämällä oikein saa otetta siitä, miten Left 4 Deadiin tehdään kunnollista laajennusmateriaalia.The Passing ei vajoa samanlaiseen suohon kuin Left 4 Dead -jatkumon ensimmäinen lisä Crash Course, mutta kovin korkealle rimaa ei nosteta. Kampanja kestää sentään kolmen kentän verran, mikä on juuri ja juuri kelvollinen vähimmäispituus. Jokaisesta kentästä on oma survival-versio, jossa on hauska taistella aikaa ja kohti syöksyviä zombilaumoja vastaan. Lisäys on erityisen tervetullut sen takia, että Left 4 Dead 2:ssa on aivan liian vähän survival-kenttiä. Crash Coursen tavoin survivalit ovat Passingin parasta antia.Kakkostiimi panee parastaanHyvänä puolena kampanjan kentät

Vuonna 1998 olin täysin kyllästynyt pelialalla pyöriviin pipopäihin ja räpin tahdittamiin bileisiin. Halusin kunnon juhlat, joissa alalla vaikuttavat aikuiset juhlisivat hienoissa puitteissa. Syntyi Kyöpelit-gaala.Gaala alkoi seuraavan vuoden helmikuussa vaatimattomasti muutaman kymmenen alan ihmisen voimin, keskellä tuon talven pahinta lumimyrskyä. Ruokaa oli liian vähän ja juontaja ei ollut oikein aiheeseen perehtynyt, mutta Wallun suunnittelema Kyöpelit-patsas herätti ihastusta ja innostusta. Myös puitteet saivat paljon kiitosta: toimitus iltapuvuissa ja smokeissa, vieraat parhaimmissaan valkoisten pöytäliinojen ja kynttilöiden loisteessa... jotain ihan muuta kuin mihin oli totuttu.Se oli pelialan ensimmäinen yhteinen tapaaminen. Gaala teki historiaa, sillä koskaan aikaisemmin eivät pahimmat kilpailijat olleet mahtuneet samoihin juhliin.Vuosi vuodelta Kyöpelit-gaalan ma

Joka kodin olentomarkkinoilla Remontti-Reiskan saneerauskohteena on tällä kertaa tasoloikkapeli. Tämän päivän jaksossa tehdään uusi päähahmo.Will Wrightin mahtipontisena visiona oli täysmittainen elämäsimulaattori alkulimasta avaruuden valloitukseen. Lopputuloksena syntynyt Spore (Pelit 9/2008, 90 p + Pelit suosittelee) melkein onnistui, mutta varsinainen pelisisältö hukkui leikkimisen alle.Spore Herossa vapaan pelleilyn asemasta pääpaino on suoraviivaiseksi käsikirjoitetulla toiminnalla. Moneen suuntaan rehottava itiöspektaakkeli on survottu tiukasti toimintaloikintakarsinaan, ja ratkaisu pelittää kerrassaan mainiosti.Kaikki liha tottelee kuriaAvaruudesta rysähtää kaksi meteoriittia planeetan pinnalle. Punaisesta avaruusmurkulasta paljastuu alkuasukkaita vainoavia muukalaisia. Sinisen meteoriitin sisuksista ulostuu uljas sankari: kaksijalkainen pallopää. Tosin pääjalkainen päähahmo on vasta maailmanpelastajan esiaste.Itiösa

Luku 2009 jää historiaan, sillä vuoteen mahtuu kaikkien aikojen paras ja huonoin lisenssipeli. Batman, saanko esitellä G.I. Joen.Pieni noususuhdanne lisenssipelien laatudiagrammissa on pelkkä tilastollinen poikkeama. Kesäiseen G.I. Joe -elokuvaan perustuva viritelmä lataa tauluun sellaiset pohjat, että Oceanin ikivanhat Robocop-rymistelyt joutuvat tekemään haudassaan tilaa.Toimintapeliksi naamioitu rahastusyritys koettaa apinoida Konamin kampakeraamisia Contra-räiskyttelyjä. Contrat olivat aikoinaan paholaismaisen haastavia tasoloikkia, mutta G.I. Joen läpäisee kouluttamaton hommalainenkin. Kentät ovat suoria kuin kiskot ja kohteisiin lukittuva automaattitähtäys huolehtii, ettei haastetta ja kirosanasaastetta pääse syntymään.Grafiikaltaan ammuskelu muistuttaa ensimmäisen pleikkarin julkaisuja, ja on varmasti nykyisen konsolisukupolven rumin ilmestys. Esimerkiksi panssarivaunujen tykit on taiteltu kolmesta siivusta. Syynä lienee se, ettei niitä voi tehdä v

3 on 3 NHL Arcade tekee lätkästä hauskaa lähettämällä kendotuomarin suihkun puolelle. Ylivoimaisen kiekonkäsittelyn lisäksi voittajatiimiltä vaaditaan mahdollisimman likaisia taklauksia ja tehokasta powerupien hyödyntämistä, eikä aimo annos tuuriakaan ole pahitteeksi.Kolme isopäistä NHL-staraa per joukkue on juuri sopiva määrä. Meininki on koko ajan hillitön, kun kiekko ja ukot singahtelevat pitkin pientä kaukaloa. Vastustajan mukiloiminen palkitaan erilaisilla tehosteilla rakettiluistimista jättipelaajiin, joten miestä täytyy painaa seinälle aggressiivisesti. Kentällä vallitsee hallittu kaaos, jolta kukaan ei ole turvassa. Läpiajossa ei harhautuksia tarvita, sillä jalkakikan voi korvata kyynärpäällä veräjänvartijan nenänvarteen.Hupilätkän pohjana on liioitelluilla fysiikoilla ehostettu NHL 09, joten pelaajien ja kiekon hallinnassa ei ole pahemmin moittimista. Koko paketti on hyvin viimeistelty, ja etenkin äänisuunnittelu on todella hyvin hanskassa Quake-henkist

Herra Spielbergin kannattaisi siirtyä täysipäiväiseksi videopelituottajaksi: ohjaajalegendan peleissä ei ole häivääkään tarpeettomasta mahtipontisuudesta ja rönsyilystä.Vaikka Steven Spielbergin leffoilta ei voi välttyä, toisin kävi Spielbergin tuottamalle Boom Blox -toimintapulmapelille. Tiivis, omaperäinen ja lennokas kokonaisuus joutui Wii-yleisön ostotottumusten uhriksi: jos peli ei ole Nintendon tekemä, unohda koko juttu. Jatko-osa yrittää murtaa kuluttajien rautaan valetut ennakkoluulot perinteisellä ja vähintään yhtä rautaisella kaikkea enemmän -kaavalla.Boom Blox: Bash Party on voimakkaasti modernisoitu käänteinen Huojuva torni (alias Jenga) tai videopelifaneille tutummin, steroideilla boostattu Break Out. Peruspelissä heitetään palloilla palikoista kasattuja torneja ja mitä vähemmän palloja tornin kaatamiseen tarvitaan, sitä parempi. Erilaisten boltsien nakkeleminen on Boom Bloxin kantava voima, mutta perinteistä pöytäpeliäkään ei ole unohdettu: useissa

Ei nimi miestä pahenna, eikä peliä liioin. Kirjaimellisesti nimensä kaltainen Pop Them, Drop Them: Samegame on kebab-paikkojen ja muiden syöttölöiden lastenhoitoautomaateista tuttu kosketusnäyttöpeli. Kun kaksi saman väristä palikkaa on vierekkäin, ne katoavat osoittimen hipaisulla ja yläpuolella sijaitsevat palikat putoavat alaspäin. Isot kokonaisuudet ovat arvokkaampia kuin pienet.Toiminnan perimmäinen tavoite on ruudun tyhjentäminen, josta irtoaa mojovat bonuspisteet. Jos ruudulle jää parittomia palikoita, peli päättyy. Asetuksista saa muuttaa kaukalon kokoa, palikoiden värimäärää ja grafiikkaa. Vapaavalintaiset pommit helpottavat touhua melkoisesti, sillä pommittamatta en saanut ruutua kertaakaan tyhjäksi. Jokaisesta kenttävariaatiosta tallennetaan nimettömät enkkapisteet.Pop Them, Drop Them: Samegame on parhaimmillaan moninpelinä, jossa kilpaillaan vaihtelevilla säännöillä ruudun tyhjentämisestä. Lukuisia kertoja kloonattu ja yksinkertainen idea näkyy ilahd

On hyvä päästää vanha verenimijä välillä tuulettumaan ja lähteä mausoleumista väkirikkaampiin maisemiin metsästämään. Castlevaniassa ravataan Draculan perässä ympäri Transylvaniaa.Tuorein vuosipainos Castlevania-sarjaan muuttaa vanhoja kaavoja. Hyvä niin, sillä sarjaa viimeksi uudistaneesta Symphony of the Nightista on jo yli vuosikymmen.Draculan pölyinen kotilinna vaihtuu itäeurooppalaiseen maaseutuun. Miljöinä ovat muun muassa pikkukylä, hylätty vankilasaari ja luista rakennettu luola. Paikasta toiseen siirrytään näppärän kartan avulla, minkä takia peli ei tunnu yhtä yhtenäiseltä kuin aiemmat osat. Uusien tapahtumapaikkojen suurin ongelma on niiden huono kenttäsuunnittelu. Luola voisi olla muutakin kuin vain suora putki, eikä metsätiellä haittaisi, jos näkisi välillä vaikka joen tai kukkulan.Transylvania inkPäähahmo Shanoa kuuluu Ecclesian lahkoon, Draculan tuhoamiseen vihkiytyneeseen järjestöön. Neito ei käytä perinteisiä lyömäa